Historia
Suomen tieteellinen kirjastoseura perustettiin vuonna 1929 tieteellisissä kirjastoissa työskentelevien henkilöiden kirjasto- ja tietopalvelualan aatteellisen ja ammatillisen sitoutumisen vahvistamiseksi ja kirjastojen väliseksi yhdyssiteeksi. Yksi sen keskeisiä toimintamuotoja oli alusta asti kirjastoalan kansainvälisten yhteyksien luominen. Seuraan kuuluminen edellytti aina 1990-luvulle asti kirjastoalan ylempää koulutusta ja akateemisia opintoja, joten se on ollut leimallisesti kirjastonhoitajien ja amanuenssien yhdistys. Kirjastosihteerit, joilla on nyt oma työryhmäkin, ovat tulleet viime vuosina vähitellen mukaan alan koulutuksen kehittymisen myötä.
Seuran arvostus kirjastokentällä on näkynyt mm. siinä että monia suurten tieteellisten kirjastojen johtajia on toiminut sen puheenjohtajina, ja seuran järjestämiä koulutustilaisuuksia on pidetty yhtenä alan tärkeimmistä ammatillisen täydennyskoulutuksen tarjoajista.
Seura julkaisee Signum-lehteä. Aluksi se oli jäsenlehden tyyppinen, mutta vuosien varrella siitä on tullut vankka ammattilehti, jolla on siteet myös alan tieteelliseen tutkimukseen. Signumia julkaistiin yhdessä 1970-luvulla Tietopalveluseuran (ennen Kirjallisuuspalvelun Seura, nyk. Tietoasiantuntijat ry) kanssa. 1980-luvulta lähtien se on ollut seuran oma lehti.
Kansainvälinen yhteistyö oli alusta asti seuran näkyvä toimintamuoto, olihan se yksi IFLAn sekä EBLIDAn perustajaseuroista. Seuran jäsenet ovat olleet alusta asti osallistuneet innokkaasti näiden ja myös muiden kansainvälisten yhdistysten toimintaan. Pohjoismaisen yhteistyöfoorumin tarjosi Nordiska vetenskapliga biblioteksföreningars förbund eli NVBF:n . Sen toiminta oli vilkasta ja moni kirjastonhoitaja sai sitä kautta mahdollisuuden osallistua kansainväliseen toimintaan. NVBFn muututtua vuonna 2006 verkostoksi, pohjoismainen yhteistyö on ollut paljolti yksittäisten työryhmien keskinäistä toimintaa.
Yhteistyössä Suomen kirjastoseuran kanssa seura on hoitanut Karl-Erik Henrikssonin rahastoa, josta jaetaan stipendejä kirjastoalan matkoihin ja tutkimuksiin. Yhteistyö toisten kirjastoseurojen kanssa vahvistui 2000-luvulla, jolloin perustettiin Suomen kirjastoseurojen neuvottelukunta ja alan aatteellisten seurojen ja ammattiyhdistysten ns. Minerva-yhteistyö.
Teksti: Tuula Ruhanen